Poikien kevät on päässyt pahenemaan. Esikoisen vointi huononi ensin, nuhakuume vei voinnin aika väsyksi ja astmalääkkeitä meni yli suositusten. Lääkärissä ei kuitenkaan löydetty mitään antibiooteilla hoidettavaa joten mentiin vain oireita lievittävillä lääkkeillä. Onneksi vointi alkoi viikon jälkeen kohentua nopeasti ja nyt vointi on jo todella hyvä. Ihanaa kun toinen paranee ilman ylimääräisiä lääkkeitä.

Kuopuksen kohdalla ei käynyt yhtä hyvin. Samainen nuhakuume alkoi vaatia myös lisää astmalääkkeitä mutta vointi näytti jo pian paremmalta. Sitten alkoi taas alamäki ja eilen vointi oli jo niin huono että mentiin aika nopsaan lääkäriin. Siellä sitten tutkittiin ja todettiin keuhkokuume! Aikamoinen jälkitauti pienelle astmaatikolle. Saimme kuitenkin luvan kotiutua niin että meille kirjoitettiin valmiiksi avoin lähete sairaalaan minne voi sitten tarvittaessa mennä. Nyt tänä aamuna poika on jo hiukan pirteämpi joten toivoa pikaisesta paranemisesta on. Harmi vain että päiväkodin viimeinen viikko meneekin kotona toipuessa ja kevätjuhlakin näyttää menevän ohi suun :(

Kuopuksen maissikokeilu muuten todisti vain sen että poika on sille allerginen. Esikoisen kanssa on ongelmia vehnän kanssa - emme oikein tahdo muista antaa sitä pojalle! :) On myös oma hommansa alkaa etsimään tuotteita mitä voi pojalle antaa. Se vaatii taas vielä tarkempaa perehntymistä hyvin monen uuden tuotteen tuoteselosteeseen. Seuraavaksi ajattelin josko uskaltaisi kokeilla kauraa ja ruista. Hui! :)

Kesäloma koputtelee jo ihan nurkan takana.

Nyt pitänee koputtaa puuta kun sanon että yllättävän hyvin mennyt tämä kevään alku/kevät (kohtahan se kesä on jo täällä). Siinä kun muut valittelevat siitepölyjä, meidän pojat porskuttavat suhteellisen hyväntuulisina ja terveempinä kuin koskaan aikaisemmin keväisin. Toki molemmilla on järeat lääkitykset päällä mutta nekään eivät ole ennen riittäneet. Tänä vuonna riittää!!!! Ihan mieletötä.

Esikoinen kyllä sai nuhakuumeen ja on nyt rohiseva ja ritisevä. Ei kuitenkaan pahasti. On nyt lepäillyt pari päivää ja se näyttää auttaneen. Jotain uutta - osaa pyytää jo itse kiekkoa kun alkaa yskittää. Vau.

Voi vitsi että odotan kesä, loman alkua. Olen poikieni kanssa koko kesän kotona. Ne kiireettömät aamut, rannalla loikoilu, retket ja muut ihanat kesäjutut vaan odottaa meitä!

Kuopus menee kouluun ja Esikoinen kolmannelle luokalle ensi syksynä. Kliseistä, mutta niin se aika vaan todella menee. Vieläkään ei ole vauva/taaperovuosien tuskainen taival pyyhkiytynyt mielestä pois joten nautin tästä ajasta enemmän. Naapurissani on vauva - on välillä pysäyttävää nähdä että vauvatkin voi olla pääsääntöisesti tyytyväisiä ja iloisia eikä juurikaan itkuisia tai kipeitä. Asia mitä minä en ole tai tule koskaan kokemaan omieni kanssa.

Ja hei, Esikoisen vehnä kokeilu jatkuu. Onko kyseessä edes enää kokeilu, en tiedä, mutta niin se poika vaan syö säännöllisesti useamman kerran viikossa vehnää, ilman oireita. Yksi iso afta oli suussa mutta se tuli flunssan kanssa samaan aikaan joten TOIVON sen johtuvan siitä. Ruokakokeiluiden aikaan aftat suussa ei tiedä ollenkaan hyvää. Täytyypä tarkistaa suu taas.

Kuopus sai rakon jalan sisäsyrjään, paikkaan mihin ei yleensä rakkoa saada koska sisäsyrjä nousee ylös. Tulipa taas muistutus lattajaloista ja siitä että niitä pitäisi jumpata. Josko sitä muistaisi iltaisin muutaman jalkajumppa liikkeen tehdä tästä lähtien???!

Myös PEF-puhallukset on olleet ihan onnettoman vähäisiä nykyään. Miten sitä ei muista niitä ottaa, en käsitä. Sen pitäisi olla automaatio niin sen muistaisi. Vaikka joka aamu tai ilta. Onko teillä lukijoilla joku hyvä systeemi millä puhallukset muistaisi?

Kuopuksen verikokeiden tuloksia on tullut. Siinä kontrolloitiin monia kokeita mutta poikkeavaa löytyi kahdesta. Vaikka poika on saanut D-vitamiini lisää 20 µg/vrk oli d-vitamiini arvo alakantissa. Niinpä saa pienen buustin nyt ennen kesän helteitä ja sitten syksyllä nostamme peruannoksen 30µg:aan.

Tämän lisäksi kortisoli arvo oli matala. Lääkäri selitti, että tämä saattaa merkitä lisämunuaisen lamaa joka saattaa johtua liiasta kortisolista veressä jolloin lisämunuainen himmaa omaa tuotantoaan, siis vaikka ei pitäisi. Liika korstisoni veressä taas johtunee vahvoista kortisonipohjaisista astmalääkkeistä. Poika saa nyt vain miedompaa Seretideä ja koska on siitepölyaika, tuplataan Xyzal koska allergioireita kuitenkin on, että jotenkin pärjätään. Muuten sitten vaan Ventolinea pumppaamaan.

Mutta kuten olen sanonut, ei siitepöly oireet tosiaan ole niin pahat kuin viime keväänä, vaikka työlästä elämä onkin tällä hetkellä niiden vuoksi!

No, jos kortisoli arvo ei kuukauden päästä ole korjaantumaan päin, saa Kuopus lähetteen sairaalaan ja ACTH-kokeeseen joka on rasitustyyppinen koe.

"Laboratoriossa otetaan ensin verinäyte, jonka jälkeen annetaan ACTH:ta injek-

tiona lihakseen tai laskimoon. Seuraavat verinäytteet otetaan 30 ja 60 minuutin kulut-

tua (lapsilla 60 ja 120 min) injektiosta."  www.huslab.fi

Mitä sen jälkeen, en tiedä.

Matala kortisoli ei ole ihan vaaratonta. Koska kortisoli on stressihormoni, tarvitsee elimistö sitä strssin tullen. Elimistön stressitilanteita on vaikea infektio tai onnettomuus. Siksi onkin silloin hoitohenkilökunnalle tärkeää kertoa tästä arvosta, että osaavat sitä sitten hoitaa.

Kaikennäköistä!

Ihanaa, sadepäivä!! Kaksi viimeistä aurinkoista ja lämpöistä päivää on, varsinkin Kuopuksella, pinnan kiristelyä, älytöntä käyttäytymistä ja suunsoittoa. Tyypillistä oireilua siitepölyille. En tiedä voiko lyhyt siedätys jo auttaaa, mutta emme ole joutuneet vielä hakemaan lääkäristä lisälääkitystä! Hiukan nokka vuotaa Esikoisella ja Kuopuksella lima velloo mutta nykylääkitys on niihin riittänyt! Yleensä tässä kohtaa on jo muutama antibiootti ja kortisonikuuri syöty. TYKKÄÄN!!!

Kuopus oppi pyöräilemään ilman apupyöriä. Ei ole välittänyt pyöräilystä juuri ollenkaan aikaisemmin, kerran kesässä suostunut kotona nousemaan pyörän päälle mutta päiväkodissa on sittne pyöräillyt (pitkin hamapin). On ollut koko ajan sitä mieltä ettei osaa ajaa edes apupyörillä mutta hitto, oli huijannut meitä! Apupyörillä ajo sujui (ryhmäpaine naapurin pojilta johti pyöräilyyn) loistavasti ja sittne otettiinkin samantien apparit pois. Ja poika senkun jatkoi polkemista kuin olisi aina polkenut. Ja nyt nauttii täysin rinnoin polkemisesta ja sen tuomasta onnistumisen ilosta.

Poika on (vähän kuin äitinsä) hyvin vaativa itseään kohtaan. Kaikki pitäisi osata heti, pinna ei oikein kestä harjoittelua eikä itsetunto sitä ettei heti osaa. Tässäpä on pojan yksi kasvun paikka joka jatkuu varmasti loppu elämän. Saa nhädä kuinka käy jos Kuopus jossain vaiheessa aloittaa jonkun harrastuksen. Kestääkö pinna harjoittelua? Osaako poika laittaa itselleen realistiset tavoitteet? Kuopus on aina tarvinnut paljon kannustusta ja kehumista, tuntuu että sen merkitys korostuu koko ajan lisää.

Jotain on kuitenkin tapahtunut. Ollaan aloitettu maissikokeilu ja sen myötä on tullut ihottumaa. Kuopus on ITSE pyytänyt rasvaamaan ihottuma kohtia. Poika joka on ennen jo rasvatuubin nähdessään juossut huutaen karkuun.

Niin ne lapset kasvaa ja ongelmat muuttuu :)

Ihmettelin alkuviikosta mieheni keittämää spagettia pahasti vilja-allergiselle Esikoiselle. Se oli liian vaaleaa. En kuitenkaan lähtenyt asiaa tarkistamaan vaan luotin sen sopivuuteen.

Tänään keitin taas spagettia ja kun otin maissispagetit esille tajusin ettei se ollut sitä mitä poika oli viimeksi syönyt.

Poikani oli syönyt vennäspagettia. Kaksi kertaa. Ison annoksen. ILMAN OIREITA !!!!

Aikaisemmin kotimaiset viljat ovat olleet Pahikisia ja isolla P:llä. Ne ovat tehneet jo pienenä annoksena vahvoja oireita.

Minulta melkein pääsi itku kun ymmärsin mitä tämä vahinko altistus tarkoittaa. Vaikka allergiat eivät kokonaan olisikaan parantuneet, on jotain hyvin merkittävää tapahtunut ja hyvään suuntaan.

Vehnä oli tarkoitus kokeilla ensi syksynä mutta jatkemmekin kokeilua tästä ja poika tulee alussa saamaan venhnää kerran, kaksi viikossa. Maltillisesti mutta varmasti.

Tämä on ihan uskomatonta enkä taida vieläkään uskoa mitä on taphtunut.