tiistai 4. kesäkuuta 2013

Raskas päivä Kuopksella

Eilen kuopuksen pinna meni ensin siitä ettei menty uimahalliin, sai sen päähänsä siitä kun haettiin esikoinen päiväleiriltä siitä vierestä. Kotimatka autossa oli huutoa, kiroilua, kiristämistä ja itkua. Puolin ja toisin. Mietin miten tätä nyt taas jaksaa. Itsellä paha olo läheisen ystävän äkillisestä menetyksestä ja nyt pitäisi jaksaa olla vielä ymmärtävä ja pitkäpinnainen äiti. Tilanne hiukan rauhoittui kun pääsimme kotiin.

Sitten naapurin pojan äiti tarjosi mehujäätä pojille muistamatta, että allergiat saattavat jäätelön vastaanottamisen estää ja niinhän siinä kävi, ettei ne sopineet kummallekkaan. Kuopus raivosi, huusi, potki, löi, heitteli, vauhkosi. Vaikka olin jo laittanut lautaselle omasta pakkasesta sopivaa jäätelöä. Mutta kun olisi halunnut just sitä mehujäätä. Onneksi rauhoittui ja lähdimme rannalle uimaan.

Sitten tulimme kotiin ja naapurin pojat meille. Halusi leikkiä olohuoneessa mutta muut eivät missään nimessä saaneet katsoa TV:stä Pikkukakkosta samaan aikaan. Koska se kupuksen mielestä on vauvojen ohjelma. Lisää huutoa, raivoa, itkua ja pahaa mieltä kun kerroin ettei se niin mene. Aikuisen ehdotukset, ymmärtäminen ja empaattisuus ei ainakaan siinä kohtaa toimineet rauhoittavasti.

Ja sitten, ensimmäistä kertaa aikoihin, totesi yhtäkkiä että on huono olla. Kävimme oloa läpi ja sitten halusi vettä. Joi ja tuli kanssani pötköttelemään sänkyyn. Sai räplätä äitin hiuksia (mielipuuhaa ärsyttävyyteen asti) ja olo koheni minuutissa.

Ehkä. Ehkä sittenkin kaikki se työ mitä olen raivoilun kohdatessa ja sen jälkeen tehnyt - sanottamalla, ymmärtämällä, ehdottamalla ja pitkällä pinnalla - tuottaa tulosta. Ehkä lapseni on hiukan taas vuosien karttuessa kasvanut myös muutenkin. Ehkä tästä vielä tulee jotain muuta kuin ikuista raivoa ja pahaa oloa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti