Ylen Akuutti ohjelmassa (jonka voi katsoa täältä) oli haastettelua ja tietoa asiasta mihin olen törmännyt aikaisemminkin, autismista ja ruokavaliosta. Tietynlainen ruokavalio muuttaa suoliston bakteerikantaa ja sitä kautta vähentää autismin oireita. 

Olen huomannut lapsillani varsinkin Kuopuksella, mielialan ja sokerin yhteyden monta kertaa. Sokeri tekee kärttyisäksi, levottomaksi ja elämän hankalaksi. Mutta miten sokerista voikaan päästä eroon tässä yhteiskunnan tilanteessa missä sokeria on jokapuolella?


Sokeririippuvuutta on verrattu nikotiini riippuvuuteen, joten vahvasta tarpeesta saada aina vaan sokeria taitaaa olla kyse...

Tsemppasin heti seuraavalla kauppareissulla ja ostin paljon vihanneksia. Väriä lautaselta on kaikilla löytynyt aikaisemminkin mutta nyt tavoitteeni on saada sitä enemmän! Esikoisella on niin rajattua ruokien kanssa ettei hänelle mitään uusia makuja tule olemaan mutta määrää voi lisätä. Kuopus ei vesimeloni-kurkku-salaattisekoitus-annoksestaan juuri välittänyt mutta itselle tuli hyvä mieli että olen edes lähtenyt yrittämään.

Esikoinen on tokaluokkalaisena alkanut laajentamaan reviiriään ja kyläilyt kavereiden kesken ovat lisääntyneet. Poikani on Steiner-koulussa joka on ainut isolla alueella maita ja mantuja joten lapsetkin ovat levittäytyneet isolle alueelle. Kyläilyt vaativat näin etukäteisuunnittelua jotta poika voi kyläillä kaverin luona suoraan koulusta. Kyllähän sitä muuten voisi vaikka ex-tempore mennä kun vaan asiasta sovitaan mutta minkäs teet kun ei ole ruokia mukana... On surullista huomata taas yksi sairauksien aiheuttama rajoitus lapseni elämässä...

Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, niinhän se on. Viime postauksen tuuletukset tulivat kuitenkin liian aikaisin ja Esikoisen kohdalla on palattu Minirin lääkitykseen joka pitää pojan kuivana öisin. Poika ei ainakaan meille näyttänyt mahdollista pettymystään, toisaalta, onhan se mukavampaa ottaa lääke iltaisin kuin olla joka yö märkänä. Eli lääkityksen purku ei vieläkään onnistunut.

Hunajasiedätys on ollut tauolla - hunajaa ei tahdo meidän pienestä kaupungista saada!!

Kuopus on ollut T-O-D-E-L-L-A levoton. Ei auta kiekot, eli ei astmaa. Mitä lie murkkuikää kehittelee - raskasta joka tapauksessa, vaikka onkin oma ihana muruni välillä.

Arki rullaa eteenpäin ja ruokien teko tökkii vaikka Esikoisen ruokavalio laajenee.

Aaaaw, voiko tämä olla vielä tottakaan?? Esikoisella reilu 4 vuotiaana aloitettu ja monen monta kertaa sen jälkeen yritetty lopettaa yökastelu lääkitys (Minirin) on nyt purettu. Ja todella, poika on kuiva! Ollaan kaikki vähän hämillämme ja yksi iltarutiineista on muistamisesta on muuttunut. Enää ei tarvitse muistaa iltasadun jälkeen iltalääkettä. Ja jos tämä on todellakin tässä, on tämä pojalle yksi todella iso askel. Ei tarvitse enää huolehtia onko lääkettä mukava kyläillessä, onko kosteussuojaa patjalla. Ja se tunne kun parantuu!!

Uskomatonta.

Angiina vaivaa perhettämme ja lähipiiriä. Minä ja Kuopus olemme lääkekuurilla, toinen puoli perheestä on vielä päässyt ilman. Esikoisen kanssa kyllä kävimme lääkärissä tänään mutta vaivana lähinnä oli lima poskionteloissa mihin lääkäri kirjoitti varalle lääkekuurin. Miten ihanaa, käydä pitkästä aikaa "turhaan" lääkärissä. Ei aina tuhatta uutta lääkettä ja tautidiagnoosia.Nojoo, liiottelen mutta tiedät mitä tarkoitan.

Kaikesta sairaudesta ja sairastamisesta huolimatta poika kaksikkoni kasvaa ja kehittyy. On ihana huomata miten Esikoinen vihdoin, tokan luokan puolessa välissä, oppi lukemaan. Ja on sydäntä lämmittävää miten Kuopus innoissaan odottaa koulun alkua. Moni asia on helpommin koska lapset ovat jo monessa asiassa itsenäisiä mutta moni asia paljon monimutkaisemmin juuri siksi kun napanuora venyy..