Kuopuksen oireilua

Niin se kuopuskin aloitti kesäloman. Itse miehen kanssa puurramme vielä töissä joten palapelillä tuo lastenhoito onnistuu. Palapeliin kuuluu jokakesäinen teatterileiri josta molemmat pojat tykkäävät tosi paljon. Päiväleiri tuo vaihtelua poikien päivään ja mahdollisuuden tavata kavereita joita ei ole vähään aikaan nähnyt. Se tuo kuopukselle myös pahaa oloa.

Vaikka kuopus sinne joka aamu on mennyt innosta soikeana, on joka ilta ollut itkupotkuraivarit. Tänään huusi, riehui, puri, potki, itki ja kiljui tunnin putkeen kunnes viimein nukahti. Poika selvästi rasittuu leiristä paljon. Voisin kuvitella että siellä yksinkertaisesti tulee aistiyliherkälle pojalle niin paljon kaikkea informaatioita ettei vaan pysty käsittelemään niitä muuten kuin riehumalla.

"Si- häiriö tarkoittaa kykenemättömyyttä käsitellä aistien kautta saatua tietoa riittävän hyvin. Se on keskushermoston toimintahäiriö, missä aivot eivät kykene analysoimaan, jäsentämään ja yhdistämään eli integroimaan aisteilta saamiamme viestejä, ts. ihminen ei pysty reagoimaan aistitietoon mielekkäästi ja johdonmukaisesti. Tästä voi aiheutua vaikeuksia."  www.nettineuvo.fi"

Pojan paha olo silminnähtävää. Kuopuksella ei selvästikkään ole aina siinä raivon hetkessä taitoja saada itseään rauhoitettua. Tuntuu ettei meillä vanhemmillakaan ole niitä keinoja siinä hetkessä antaa. Koitamme vain estää poikaa vahingoittamasta meitä, muita tai rikkomasta mitään. Tälläistä raivokohtausta ei ole kyllä ollut vähään aikaan, joten siinä mielessä tietää että on tosiaan mennyt asian tiimoilta aika hyvin.

Kun kuopus on tässä tietyssä mielentilassa, häneen koskeminen ei kannata. Hän kokee kosketuksen todella kipeänä vaikka ottaisi vain hellästi jostain kiinni. Harmi vain, mutta riehuvaa ja raivoavaa lasta on koskettava, otettava reilusti kiinni jotta tilanne ei pahene. Sitä vaan miettii, että mitä naapurit mahtaa miettiä kun toinen sitten huutaa kurkku suorana ettei saa satuttaa, päästä irti, mua sattuu.. Ja toista todella sattuu, mutta ei sen takia mitä tilanne ehkä antaa ymmärtää ulkopuolisen kuultuna. Lastensuojeluilmoitusta odotellessa..

Toivon todella ettei näistä raivareista tule taas arkipäivää. Mies on kuin p*****een aamuttu karhu pitkään sen jälkeen. Esikoinen luikkii pitkin seiniä, yrittää pysyä alta pois kun hirmumyrsky iskee. Itsellä pinna kireällä vaikka ymmärrän rakasta lastani miten vaikeaa hällä on. Mutta raivarit todella vaikuttavat niin negatiivisesti meidä perheen koko ilmapiiriin ettei niitä todellakaan halua.

Toivottavasti pojan olo helpottuu kun leiri perjantaina loppuu.