Koko perhe lomailee. Pojat nauttivat kesästä, pinkovat ulkona minkä ehtivät ja käyvät välillä syömässä. On niin luksusta miten vapaasti lapset voivat loppujen lopuksi olla ulkona, turvallisessa pihapiirissä, kavereiden kesken.

Kuopuksen kanssa on kuitenkin oltava silmät selässäkin. Nyt on mennyt jo muutamia viikkoja todella hienosti, raiovareita on ollut muutama mutta ne on haldattu hienosti. Silti joku kerta voi olla se päivä kun kuopuksella kärähtää ja jotain tapahtuu, siksi kuopuksen kanssa tulee olla koko ajan vähän varpaillaan. Olen kuitenkin pienestä poikasestani niin ylpeä, niin hienosti hän on vaikeita tilanteita viime aikoina haldannut ja selättänyt. Vaikka kaikki ei ole mennyt aina niinkuin on pitänyt ja tilanteita on tullut vastaan, ollaan niistä selvitty ilman suurempia ongelmia.

Esikoisen kohdalla epäillään punkin puremaa ja käytännössä tämä tarkoittaa kolmen viikon antibiotti kuuria. Sormet ja varpaat ristissä toivon että suolisto tämän kestää ilman suurempia ongelmia. Silti varovasti pidämme ruokakokeiluita yllä, seuraavaksi kokeillaan joko palsternakka tai kukkakaali.

Kuopuksen kanssa allergiat on aivan levällään. Puolisen vuotta sitten karsittiin ruokavaliota, tarkoituksena löytää oireita aiheuttava pahis, joka testeissä ei jää kiinni. Oireet katosivatkin kun n 10 ruoka-ainetta tiputettiin pois mutta takaisin saaminen onkin ollut haaste. Suklaa ja kala antavat oireita, kananmuna sopii. Mutta epämääräinen oireilu jatkuu. Vaikka kaiken pitäisi sopia, on ikävää ihottumaa silti ja vatsan kanssa on ongelmia. Onneksi meillä on kohta lääkäri niin saadaan taas tukea ja neuvoja seuraavaan siirtoon.

Allergioiden hoito on yllättävän pitkäjäntestä hommaa. Joskus pitää ottaa vielä kaiken lisäksi laiskan äidin tauko, kun näyttää siltä ettei tiedä mihin suuntaan lähdetään tai pitäisi mennä, kannattaa vaan olla ja seurata tilannetta, tekemättä mitään. Meidän kohdalla tätä on tapahtunut yllättävän paljon.