Aaaaw, voiko tämä olla vielä tottakaan?? Esikoisella reilu 4 vuotiaana aloitettu ja monen monta kertaa sen jälkeen yritetty lopettaa yökastelu lääkitys (Minirin) on nyt purettu. Ja todella, poika on kuiva! Ollaan kaikki vähän hämillämme ja yksi iltarutiineista on muistamisesta on muuttunut. Enää ei tarvitse muistaa iltasadun jälkeen iltalääkettä. Ja jos tämä on todellakin tässä, on tämä pojalle yksi todella iso askel. Ei tarvitse enää huolehtia onko lääkettä mukava kyläillessä, onko kosteussuojaa patjalla. Ja se tunne kun parantuu!!

Uskomatonta.

Angiina vaivaa perhettämme ja lähipiiriä. Minä ja Kuopus olemme lääkekuurilla, toinen puoli perheestä on vielä päässyt ilman. Esikoisen kanssa kyllä kävimme lääkärissä tänään mutta vaivana lähinnä oli lima poskionteloissa mihin lääkäri kirjoitti varalle lääkekuurin. Miten ihanaa, käydä pitkästä aikaa "turhaan" lääkärissä. Ei aina tuhatta uutta lääkettä ja tautidiagnoosia.Nojoo, liiottelen mutta tiedät mitä tarkoitan.

Kaikesta sairaudesta ja sairastamisesta huolimatta poika kaksikkoni kasvaa ja kehittyy. On ihana huomata miten Esikoinen vihdoin, tokan luokan puolessa välissä, oppi lukemaan. Ja on sydäntä lämmittävää miten Kuopus innoissaan odottaa koulun alkua. Moni asia on helpommin koska lapset ovat jo monessa asiassa itsenäisiä mutta moni asia paljon monimutkaisemmin juuri siksi kun napanuora venyy..