Yritämme saada kuopuksen siirtymään astmalääkkeiden osalta Evohalerista Diskukseen. On toistaiseksi aika tomerasta kieltäytynyt Diskuksesta mutta nyt vihreä valoi syttyi kun oma Babyhaler oli hukuksissa. Voi sitä ylpeyttä mikä pojan kasvoilla loisti kun kaikki muut kilpaa kehuivat tästä hienosta teosta. Innostuin muutaman imasun jälkeen niin että latoin lääkärille viestiä siitä että poika saisi omat kiekot käyttöön, ettei isoveljen kiekkoja tarvitse käyttää. Katsotaan kunika tämä etenee - tänään Diskus ei enää ollut niin kovassa huudossa kun Babyhaler löytyi autosta. Ehkäpä sen pitää mennä rikki ( se ei paljoa enää kasaan teipatussa halerissa vaadi) että kiekot tulevat osaksi arkipäivää.

Tänään saimme taas todistaa tilannetta kuinka käy kun kuopus yllätetään eikä valmistella tarpeeksi tulevaan. Olen jo pidemmän aikaa toivonut poikien isältä enemmän yhteistä aikaa poikien kanssa ja tänään pojat sitten lähtivät yhdessä isänsä kanssa isille ja lapsille suunnattuun tapahtumaan. Mutta WautsiWau millä Showlla sinne lähdettiin. En puuttunut lähtötohinoihin sen enempää eikä töissä paljon aikaa viettävä isä muistanut miten meidän SI-häiriöinen poika tarvitsee valmistelua ja ennakointia. Kun lähdön hetki tuli, oli jo kiire. Siinä kohtaa kuopus laitto liinat kiinni ja lopputulos oli se että isä kantoi isoa 6 vuotiasta potkivaa, sylkevää ja karjuvaa lasta autoon. Voi sitä äitiyden ylpeyttä kun rinnalla kuljin repun ja kenkien kanssa.

Tapahtuma itsessään onnistui kuulema hyvin.

Mutta hyvä muistutus taas meille molemmille kuinka käy jos ei ... tee niinkuin on hyväksi havaittu.