Kun pitkäaikaissairaus akutisoituu, sairaus hallitsee elämää enemmän mitä yleensä. Poikani ovat jo sen verran isoja että tietävät jo mitä mikäkin sairaus on ja mihin se vaikuttaa. SI-häiriö on vielä meillä harjoituksessa muutenkin, mutta allergiat ja astmat sekä niihin liittyvät liitännäiset ovat jo tuttua huttua lapsille. Ja silti se on aina yhtä raskasta kun päivää rytmittää lääkkeiden otto, aamusta iltaan. Muistutusta, lievää uhkailua, kiristämistä, anelua : Ota nyt lääke ilman kiukuttelua, sinun tulee parempi olo. Vaikka pojat tietävät syy-seuraus suhteet, on lääkkeiden lisäys aina pieni muotoinen kriisi. "Miks mun pitää TAAS ottaa?".
Mitäs teet kun 7 vuotias lapsi päättää ettei ota lääkettä. Kun tilanne on mennyt "liian pitkälle", kun olo on jo niin huono että kaikki kiukuttaa, ärsyttää eikä mikään tunnu hyvältä, on lääkkeen otto todella vaikeaa, varsinkin Esikoisella. Mutta kun oikeastaan ei ole vaihtoehtoja. Siinä sitten saa puhua kuin ruuneperi että poika ottaa sen mitä tarvitsee. Joskus tilanne menee huudoksi puolin ja toisin, joskus tilanne päättyy rauhallisesti. Joka kerta se on yhtä raskasta tehdä töitä sen eteen että poika lääkkeen ottaa. Mitä tekisinkään, ettei aikamme, rahamme ja voimamme menisi siihen lääkerumbaan mitä poikani joutuvat pieninä ihmisalkuina kokemaan.
Jatkuva arviointi raastaa hermoja. Onko astma nyt niin hoidossa että lapsi pärjää koulussa vai pitääkö jäädä kotiin lepäämään? Onko tukkoisuus nyt sellaista että pitäisi lähteä lääkäriin, tarviiko se nyt jo antibioottikuuria? Saako lapsi tarpeeksi tai liikaa lääkkeitä? Onko tämä sitä ja onko se tätä???
Ja miten tämä kaikki vaikuttaakaan lapsiini, heidän minä kuuvaansa, itsetuntoonsa, oman arvon tuntoonsa? Kokevatko he itsensä olevan yhtä sairautta ja miten se kipu ja kärsimys heitä muokkaa? Miltä tuntuu lapsena olla niin paljon sairaana ja puolikuntoisena?
Huomenna lääkäriin, katsotaan osuuko arvaus hoidosta tälläkin kertaa oikeaan. Sitä jo vähän tietää tällä kokemuksella mitä lääkärikäynnistä jää käteen. Yleensä resepti ja lasku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti