Sen lisäksi että Kuopuksella on taustalla raskas infektiokierre korvien putkituksineen jne, hankala siitepöly- ja ruoka-aineallergia sekä astma joka äityy helposti, epäillään hänellä SI-häiriötä eli sensorisen integraation häiriötä. Tämä tarkoittaa kykenemättömyyttä
käsitellä aistien kautta saatua tietoa riittävän hyvin. Se on
keskushermoston toimintahäiriö, missä aivot eivät kykene analysoimaan,
jäsentämään ja yhdistämään eli integroimaan aisteilta saamiamme
viestejä, ts. ihminen ei pysty reagoimaan aistitietoon mielekkäästi ja
johdonmukaisesti. Tästä voi aiheutua vaikeuksia esim.
tarkoituksenmukaisessa toiminnassa, motoriikan oppimisessa ja
tiedollisessa oppimisessa.
Toisaalta vierastan tälläisiä diagnostointeja ja häiriöiden nimeämistä, koen sen kamalan leimaavana. Kuopushan on Kuopus ja sillä siisti. Miksi sitä pitäisi mitenkään sen enempää eritellä mikä on mitäkin? Kuopus on erilainen, eikö se riitä? Toisaalta, se tuo meille vanhemmille turvaa - meillä todella on lapsi jolla on jotkut asiat hankalampia kuin toisilla, meillä on lupa olla tähän tilanteeseen vähän väsyneitä ja meillä on oikeus todeta ettei tässä ole kasvatuksessa tapahtunut mitään väärää vaikka kuopuksemme ei osaa käyttäytä aina niin kuin ympäristö sitä vaatisi.
Haluan joka tapauksessa lapselleni pelkkää hyvää ja toivon tutkimusten jälkeen olevani viisaampi miten voin poikastani auttaa tunnemyllerryksissä, mitkä ovat kuin 3 vuotiaan uhmakohtaukset. Haluan antaa hänelle onnistumisen kokemuksia jotta itsetunto vahvistuisi. Haluan hänen tietävän, että hän on hyvä juuri sellaisena kuin hän on. Ja haluan että muut kohtelevat häntä Kuopuksen, eivät häiriönä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti