Selailin tänään kalenteriani, piti etsiä vapaata iltapäiväaikaa perheneuvolaan. Sehän ei ollutkaan niin helppoa, kalenteri on keväälle jo aika täysi. Mutta mitä sieltä löytyykään? Aika perhetyöntekijän käynneille, aikaa Samun toimintaterapiaan. Aika tapaamiseen sosiaalityöntekijän kanssa. Aika psykiatrian polille sairaanhoitajalle. Aikaa lääkäriin, niin hammaslääkäriin kuin ihan yleislääkäriinkin. Esikoisen koululääkärin tarkastus. Ja nyt vielä ruukataan kevään ajat perheneuvolaan. Teen töitä pääsääntöisesti klo 8-14 ja tässä kohtaa totean ettei minulla olisi muuhun mahdollisuuttakaan kun joka viikko on tuhannen tapaamista!
Milloin tukiverkostosta tulee niin tiukka ettei pysty enää toimimaan?
Kuopus menee toimintaterapiaan arvioon, 3 käyntikerran perusteella toimintaterapeutti antaa näkemyksensä miten Kuopuksessa SI-häiriö näkyy ja ehkä kertoo meille myös vielä lisää mistä ihmeestä on kysymys. En usko että hän osaa kertoa mitään uutta pojan oireista, että olisi vielä jotain mitä emme jo tiedä. Mutta odotan kovasti että hän osaisi kertoa miten voimme poikaa auttaa paremmin.
Tänään on ollut poikien kanssa aika kamala päivä. Kuopus oli isoäidillään hoidossa koska ollut kuumeessa. Esikoinen oli koulussa. Silti aamuun mahtui monta riitaa ja anteeksipyyntöä. Iltapäivä oli samaa, yhtä häseltämistä. Kuopus ei pysynyt paikoillaan yhtään. Milloin oli mitäkin kokeilua menossa. Ensin löi Blayblade areenaa vasaralla rikki. Sitten täytti WC:ssä kaikki mitä vaan löysi vedellä ja saippualla. Myös lavuaarin. Sitten härnäsi veljeään joka tukkoisuuden takia muutenkin pinna kireällä. Lasten ohjelmat onnistui katsoa vain jos minä tai mieheni istuimme poikien välissä sohvalla. Iltapalalla pelleilyä, kiemurtelua, levottomuutta. Hampaita pesi samalla kun järjesteli kaappia, käveli pitkin eteistä, hölisi, pölisi.
Ja silti, minun ihanat pienet kirput.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti